Piispa emerita Irja Askolan runot Marttaliiton kampanjaan

Outohan tämä pääsiäinen oli.
Ei konsertteja, kirkkoja eikä kavereita.
Pääsiäiseni kuitenkin kirkastui kymmeneksi minuutiksi.
Ysikymppinen leidi oli kyynelehtinyt pääsiäiskukkien puuttuessa.
Minä kuikuilin viidennen kerroksen hissin ovella, hehkuvat keltanarsissit sylissäni.
Hän kauniine silmineen ovensa raossa.
Kymmenen minuuttia!

————————
Outoakin oudompaa oli havahtua sitkeääkin sitkeämpään yskään.
Konsertti levittti viirusta.
Minä aktiivinen ja avulias auttaja jouduin opettelemaan olemaan avun vastaanottaja.
Seinänaapurini oivalsivat avuntarpeeni ja ruokakassit löytyivät oveni takaa.
Joskus kauppalistani lisäksi kassista löytyi iloisia yllätyksiä.
Apua on vaikea ottaa vastaan. Kun ei haluaisi olla vaivaksi!
Ja miten syvästi hyvältä tuntuu, kun oppii siitä iloitsemaan.

—————————-
Mököttävä, jurottava ja aina etäisyytensä pitänyt kansalainen on löytänyt itsestään myötätuntovajeen.
Miten kivaa on olla avuksi, iloksi ja tueksi.
Kovin eri tavoin se toteutuu, ja juuri hyvä näin.
Ruokakassit, halkopinot, pakastimen marjat, hiljainen läsnäolo tai iltasatu videolla lastenlasten kanssa.
Meistä on tullut aika kekseliäisiä myötätuntoihmisiä.