Piispan puheenvuoro Etelä-Suomen KASTE-Festareilla 27.1.2011 Espoon Omniassa. Sosiaali- ja terveysalan kehittämistyötä asiakkaan parhaaksi.

Alkuruno "Mikä elämässäsi muuttuisi"

1. Kaikissa kulttuureissa ja kaikissa uskonnoissa kysymys ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista on keskeinen. Sitä on kuvattu, määritelty, unelmoitu, sanktioitu kaikkialla ja kaikkina aikoina.

2. Myös kristinuskon historiassa tämä toteutuu.  On hyviä, riemullisia ja voimaannuttavia tarinoita. Mutta myös niitä, joiden kohdalla tänään kokee häpeää ja kollektiivista syyllisyyttä.

3. Vanhan testamentin ja juutalaisen tradition perinteessä yksilön ja yhteisön hyvinvointi on aina liitetty toisiinsa.  Hyvinvoinnin määrittely on kokonaisvaltaista. Tämä kiteytyy rauha -käsitteeseen. Shalom pitää sisässään muun muassa terveyden, aineellisen hyvinvoinnin sekä ulkoisen ja sisäisen rauhan. Shalom on tila, josta ei puutu mitään – eli, terveyttä, turvaa ja hyvinvointia yhdessä. Juutalaiset ja myöhemmin kristityt ymmärsivät tämän olevan Jumalan lahjaa.

4. Kristikunnan yhteinen aarre "Isä meidän -rukous" on kantanut mukanaan vuosituhannet ja vuosisadat hiljaista tietoa sitä, mihin kaikkeen yhteisön ja yksilön hyvinvointia liittyy.  Tällä tavoin se on jatkumoa juutalaisten shalom-käsitteelle. Isä meidän -rukous on säilynyt elävänä vuosituhannet ja siksi on syytä olettaa, että sen pyynnöissä on jotakin olennaista ihmisen hyvän näkökulmasta.

Kokonaisuutena Isä meidän -rukouksessa rukoilija tunnustaa olevansa riippuvainen Jumalasta kaiken hyvän lähteenä. Toisaalta rukous ei jätä ihmistä passiiviseksi. Rukouksessa pyydetään Jumalan valtakunnan toteutumista. Tämä pyyntö samalla velvoittaa ihmistä toteuttamaan lähimmäisen rakkautta lähisuhteissaan ja yhteisössä.

Isä meidän -rukouksessa pyydetään myös jokapäiväistä leipää. Tämä ohjaa rukoilijaa ymmärtämään omat tarpeensa ja muiden tarpeet. Näin se johdattaa kohtuulliseen elämäntapaan ja pitämään huolta siitä, että tarpeessa olevat saisivat jokapäiväisen leipänsä.

Yksi rukouksen pyynnöistä kuuluu: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Rukoilija ymmärtää tämän pohjalta, että Jumalan armo ja rakkaus meitä kohtaan ei voi olla heijastumatta siihen, kuinka kohtelemme toisiamme. Meidänkin tulee olla armollisia toinen toisiamme kohtaan.

Isä meidän -rukoukseen kätkeytyvä viisaus on siinä, että se asettaa rukoilijan näkemään omat ja lähimmäisten tarpeet realistisessa valossa ja toimimaan sen mukaisesti, että yhteinen hyvä toteutuisi.

5.  Meidän luterilaisessa perinteessämme Martti Lutherin opetukset Isä meidän -rukouksesta ovat olleet vaikutukseltaan merkittäviä. Lutherin ja Mikael Agricolan myötä suomalaisiin metsäpirtteihinkin on kulkeutunut käsitys hyvästä elämästä ja se avautuu erityisesti siinä, kun katekismus selvittää, mitä me oikeastaan pyydämme / tarvitsemme, kun rukoilemme "anna meille meidän jokapäiväinen leipämme".

Jokapäiväinen leipä on Lutherin mukaan ”kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä vallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.”

Jokapäiväinen leipä ei ole siis vain syötävää vaan kokonaisvaltaista hyvää. Se on kaikkea sitä, mitä ihminen tarvitsee, jotta shalom, ihmisen sisäinen ja ulkoinen rauha ja yhteisön hyvinvointi, voisivat toteutua.

6.  Näemme kuitenkin senkin valitettavan todellisuuden, etteivät rauha ja hyvinvointi ole totta kaikkien elämässä. Hyvinvoinnin vaje ja syrjäytymisen signaalit tulevat esille kirkossamme erityisesti diakonian kautta. Diakoniatyöntekijät ovat yhteiskuntamme arjen asiantuntijoita, joiden kuulemista suosittelen.  Diakonian asiantuntijat kertovat yhteiskuntamme kuulumisista seuraavaa:

Kuilu rikkaiden ja köyhien, hyvinvoivien ja syrjäytyneiden, välillä syvenee. Yli pääseminen hyväosaisten puolelle kuilun yli on erittäin vaikeaa. Monelle myös yksinäisyys on lamauttava tekijä. 

Yksinhuoltajaperheissä ja muissa lapsiperheissä kohdataan vaikeaa köyhyyttä ja köyhtymistä. Äkillinen työttömyys tai pitkäaikainen sairastaminen voi johtaa perheen talouden rajuun heikkenemisen. Lapsi joutuu helposti sijaiskärsijäksi: harrastusmahdollisuuksia rajoitetaan taloudellisista syistä, lapsen kaveripiiri muuttuu, lapsi voi jäädä yksin ja alkaa syrjäytymisen kierre.

Monet diakonian asiakkaat kärsivät hoitopaikkojen puutteesta. Jos asiakkaalla on sekä päihdeongelma että mielenterveysongelmia, hän ei välttämättä saa apua sen paremmin A-klinikalta kuin mielenterveystoimistostakaan.

Diakonian suuri haaste ovat pikavipit. Pikavippi on helppo ottaa, mutta sen ja suurien korkojen takaisin maksaminen tuottaa usein ongelmia. Monesti yhtä lainaa yritetään maksaa uudella pikavipillä ja tilanne pahenee. Diakonian vastaanotolla kohdataan asiakkaita, joilla on useita pikavippejä ja vakava velkakierre. Vapautuminen tilanteesta on vaikeaa. Velkajärjestelyn saaminen ei ole helppoa.

Monet nuoret ovat keskeyttäneet peruskoulun tai jääneet vaille opintopaikkaa. Mikä on heille päivän sisältö? Miten heitä kannustetaan eteenpäin ja löytämään elämän sisältöä.

Jokapäiväinen ruoka puuttuu monilta. Monet seurakunnat järjestävät ruokailua työttömille ja tukevat näin vähävaraisia. Samalla annetaan mahdollisuus vapaaehtoisille toimia ja kutsutaan ihmisiä yhteen.

Herttoniemen seurakunta pitää yllä elintarvikkeiden jakelutoimintaa. Ajatuksena on saada muuten roskiin päätyvät käyttökelpoiset kauppojen elintarvikkeet siististi pakattuna hyötykäyttöön. Toimintaa on ollut jo 18 vuotta. Ruokaa hakevat pitkäaikaistyöttömät, yksinhuoltajat, pätkätyöläiset, eläkeläiset, maahanmuuttajat, opiskelijat ja monet muut. Ruokakasseja jaetaan n. 87.000 – 160.500 kpl /vuosi. Niiden arvo on n. 4.000.000 euroa.

Hyvä festariväki, diakonian perusperiaatteena on avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita muun tavoin ei auteta. Tämä joukko laajenee koko ajan ja ongelmat ovat moninaiset. Sen me kaikki tiedämme.

Terveyttä, turvaa ja hyvinvointia yhdessä. Nyt kaivataan yhteisvastuullisuutta ja yhteistyötä yli kaikkien rajojen, yksikin pieni syrjäytynyt lapsi on liikaa, menetetty nuori, työtön aikuinen, yksinäinen vanhus.

Loppuruno "Että ette unohtaisi"