Piispan saarna pappisvihkimyksessä 8.6.2014 Tuomiokirkossa

 

Jos olisin journalisti tai jos minulla olisi medianenä, olisin jo antanut vinkin – siis silloin parituhatta vuotta sitten. Mutta, tekisinkö saman tänään? Siis mikä olisi viestini, se kuuma ja yllättävä uutinen? Asianajaja tarjolla! Huippuavustaja, ja ilman ennakkomaksua.

Pakko peruuttaa hieman, ennen kuin kerron viestini vakuudet. Pääsiäispolusta helluntain tapahtumiin kerrotaan tänään tässä kirkossa, Euroopan muissakin kaupungeissa ja kylissä, myös kaikkialla maailmassa.

Helluntain iso ilo on siinä, että pelästyneet opetuslapset uskalsivat kääntää avaimen siihen suuntaan, jolla ovia ei enää lukita. He avasivat oven, ja lähtivät siihen maailmaan, jonka Jumala on luonut. He lähtivät tapaamaan toreilla ja kaduilla ihmisiä, kaikenlaisia ihmisiä. Juuri sitä me tänään juhlimme. Avattujen ovien kristikuntaa. Mutta – emme vain juhli, vaan kysymme itseltämme. Mitä tapahtuu, jos me lähdemme tälle tielle, unohdettujen lukkojen ja myönteisesti kadonneiden avainten tielle?

Tuolle tielle singahtaa viesti. Lupaus meille – ihanaa! Mutta ihanampaa ja haasteellisempaa: lupaus kaikille ja kaikenkokoisille ihmisille. Siis mikä lupaus?

Jeesus sanoo ”meillä on Puolustaja”. Asianajaja. Tämä tiedonanto on Helluntain tuuli; se tuuli, joka on vapauden, ilon ja voimaantumisen tuuli. Se tuuli ei puhalla vain silloin aikanaan , menneessä aikamuodossa. Se tuuli puhaltaa juuri nyt ja se haluaa tulla myös kauttamme todeksi. Puhaltaa raikkaana tuulena siellä, missä menneisyyden home myrkyttää huomisen aikeita. Puhaltaa siellä, missä sirpaleet ovat rikkoneet sen, mikä vielä eilen oli turvallinen seinä.

Helluntain lupaus on Puolustaja, siis asianajaja, jokaiselle ihmiselle. Tarvitsemmeko sellaista; niin tai ei, tarvittaessa hän on käytettävissä, laskua edes jälkikäteen lähettämättä.

Minua koskettaa se, että Jeesus helatorstaina näkyvän maailman jättäessään, ei tiedottanut siitä, että lähetän keskellenne tuomarin, tulostarkkaajan tai moraalimittaajan. Ikään kuin minun sijastani. Ei, hän sanoi, että teille annetaan nyt Puolustaja, joka Jeesuksen sanojen mukaan on kanssanne ja luonanne ikuisesti.

Mihin me siis Puolustajaa tarvitsemme? Ehkä eniten siihen, että muistamme, että aina ja kaikenlaisissa elämämme saranakohdissa, Jumala on puolellamme. Läsnä siinä, missä olemme. Tuo luotettava ja laskua lähettämätön asianajaja on meille luvattu. Joskus se on vain hyvä takataustatieto. Levollistaa elämän hektisyyttä.

Joskus sen voimaan säpsähtää:
 

Silloin, kun häpeä alkaa peittää armon aurinkoa; silloin sinulla Puolustaja!

Silloin, kun syyllisyys pistelee: silloin sinulla Puolustaja!

Silloin, kun viha tai kateus vie voimia: silloin sinulla Puolustaja!

Silloin, kun mikään ei vaivaa eikä varjosta: silloinkin sinulla Puolustaja, ilossasi ja levollisuudessasi kannatellen.

Ystävät, meillä on taivaallinen Puolustaja oman ihmisyytemme iloissa ja säröissä. Sama ja yhteinen asianajaja kaikilla meillä. Tämän muistaessaan ehkä kestää paremmin omaa ja toisten keskeneräisyyttä. Pudottaa pilkkakirveen ja unohtaa vihalauseensa. Meille annettu Puolustaja on ihmisen puolella ja ihmisten puolesta. Siksi meidänkään ei tarvitse pinnistellä ollaksemme oikeassa eikä kilpailla hengellisistä pistesijoista. Tehtävämme on elää ja toimia yhteistyössä Puolustajamme kanssa, ihmisen puolella. Puolustaja on luvattu; elämän kipukohtiin, viimeisille porteille ja avointen ovien kutsuille. Puolustajan sana meille jokaiselle on luottamus. Yksilöllinen ja paikallinen, mutta myös globaali, kaikkia koskettava.