Piispa Irja Askolan saarna jouluaattona Helsingin tuomiokirkossa

Joulun tunnetuin kysymys lienee ”onko täällä kilttejä lapsia”. 
Tätä lapsuutensa kysymystä moni yhä kantaa mielensä onkaloissa. 
Siksiköhän tämä viikko on ollut monelle suorittamisen piinaviikko?
Lapsena kuulemamme uhkaileva
ja pelottavakin kysymys on muuntunut ikkunanraoista kurkkivista tontuista
kaikenlaisiksi vaatimuksiksi.
Entä jos en taivu tulostavoitteisiin, entä jos tulin jo irtisanotuksi,
entä jos säästöpaineet vievät kestokykyni äärirajoille? 
Entä ja entä… jos en kelpaa ihmisenäkään;
mittareita, vaatimuksia satelee ulkoa ja omasta sisimmistäkin.
Kun haluaisi olla hyvä, mutta aina ei jaksa tai osaa.

Psalmilaulu (36:6)
”Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi.”

Joulupukin kysymys ei ole Jumalan joulukysymys.
Hän ei kysy, onko täällä kilttejä lapsia.
Hän kysyy: tarvitsetteko te armahdusta?
Ja heti, tässä aattohämärässä juuri nyt, Jumala tarjoaa armahduksen. 
Mikään häpeä, omien suunnitelmien romahtamiset
eivätkä unelmien murskaantumiset vie kenenkään oikeutta armon aurinkoon.
Jumalalle ei tarvitse pystyttää kulisseja eikä sepittää valkoisia valheita.
Tämä lähes 200 vuotta vanha kirkko on nähnyt kansakuntamme vaiheet
ja kuullut erilaisten ihmisten itkut ja ilot, uhkat ja uutuudet.
Tässä jouluaatossa me liitymme suomalaisten vuosisataiseen historiaan:
nämä seinät tuovat rauhoittavaa suhteellisuudentajua. Monesta on selvitty!
Esiäitiemme ja esi-isiemme elämänkokemukset
ja näihin kirkon seiniin kätkeytyneet rukoukset kantavat meitä tänään.
Niitä voi ehkä aavistaa, aavistella.

Psalmilaulu (36:8)
”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset.”

Joulupukin toive on löytää kilttejä lapsia.
Jumalan toive on löytää heitä, jotka tarvitsevat armahdusta, lohdutusta
ja ilon ponnahduslautaa. Jumalan jouluun mahtuvat uupuneet, keskeneräiset ja kiukkuisetkin.
Myös ne, joiden jouluruokapöytä ei taida mennä ihan kohdalleen ja ne,
jotka eivät tiedä miten jaksavat ruokapöytäseurueensa ja nekin, jotka eivät tiedä,
kenen kanssa jouluateriansa syö, jos lainkaan.

Jumalan joulupöydässä on tilaa heille, joiden sukuriemu sykkii joulutuoksuissa,
halauksissa ja suukoissa.
Mutta Jumalan joulusiunaus kiirehtää sinne ja toteutuu myös siellä,
jossa paleltaa tai itkettää.

Psalmilaulu (36:10)
”Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.”

Jumalan jouluresepti ihmisille ei ole oikeaoksisessa kuusessa,
silitetyissä pöytäliinoissa eikä perinneruokien runsaudessa. 
Jumalan joulukortti meille on armahdus.
Jumala ei sanonut – tehkää täydellinen joulu.
Hän sanoi: teille on syntynyt Vapahtaja.

Ystävät, julistetaan nyt toisillemme jouluarmahdus!

Martti Hela: Hiljainen joululaulu (3. säkeistö)
”Kaukainen joululaulu, pyhä, hiljainen laulu.
Suo mulle kätes’, ystävä oi! Kanssani kuule, laulu kun soi:
enkelten kuoro juhlana joulun taivaan holvien sinestä helkkyy.
Kaukainen joululaulu, pyhä, hiljainen laulu, hiljainen laulu.”