Piispan puheenvuoro 26.9.2014 Sanomatalossa Kansanvalistusseuran suuressa sivistyskeskustelussa.

 1.   Sivistys on kykyä kiinnostua siitä, mikä on totta muille kuin vain itselleni ja oman olohuoneeni tottumuksille. Sivistys avaa horisontin kotikaupunkiin ja kaukomaihin. Sivistys ja uteliaisuus ovat serkuksia.

2.   Sivistys on kyky nähdä oma elämä osana suurta yhteisöllistä tarinaa. Sen tarinan historia auttaa ymmärtämään tämän päivän todellisuutta. Sivistys on silta eilisen ja huomisen välillä. Sillä sillalla kävellessään saa rohkeutta rakastaa muutoksia ja arvioida kriittisesti omaa ajatteluaan. 

3.   Sivistys on tietoja, taitoja ja erilaisten kulttuurien vuorovaikutusta. Sivistys vähentää mykkyyttä, mökötystä, vaikenemisien kulttuuria ja erilaisuuden pelkoa. Sivistys tekee ihmisistä sukulaisia keskenään.

4.   Sivistykseen kuuluu lukutaito sanan laajassa merkityksessä. Se merkitsee medialukutaitoa ja kiinnostusta otsikoitten ja lööppien tuolle puolen. Se merkitsee myös uskontojen lukutaitoa ja sen hahmottamista, miten uskonnot muovaavat kulttuureita, ihmiselämää ja sen sosiaalisia rakenteita. Uskontojen lukutaito tarjoaa välineitä myös hengellisen väkivallan tiedostamiseen. Uskontolukutaitoinen osaa erottaa, milloin hengellinen vakaumus valjastetaan väkivallan tai alistamisen oikeuttamiseen ja milloin taas uskonnon vapauttava ja voimaannuttava merkitys toimii koko yhteisön hyväksi.

5.   Sivistyksen sisko on myötätunto. Jo isoäitimme tunsivat termin ” sydämen sivistys”, kun he tekivät kotikylissään tai tehtaan piippujen varjossa omia johtopäätöksiään heistä, joilla oli rahaa, oppia ja omaisuutta, mutta ei välttämättä sitä, mikä olisi näyttäytynyt arkielämän viisautena tai yhteisön voimavarana. Sivistyneen yhteisön tilaa voi, ja tuleekin, mitata sillä, miten se kohtelee heitä, joilla syystä tai toisesta ei mene hyvin. Sivistynyt yhteisö sallii, toivottaa tervetulleeksi, myös väsyneet, sairaat, vammaiset, köyhät ja kuolevat. Sivistynyt yhteisö ei määrittele näitä ihmisiä budjettirasitteeksi, vaan ihmisiksi, joilla on paikkansa keskellämme ja kokemuksensa kerrottavana.

6.   Sivistyksen historia on oikeudenmukaisuuden historiaa. Tasa-arvo on selättänyt ennakkoluuloja ja alistava hierarkia on väistynyt yhtäläisen kohtelun ja yhtäläisten mahdollisuuksien tieltä. Meistä kaikista riippuu, että oman maamme ja sen kansalaisten sivistys jatkaa tällä sivistyksen historian velvoittavalla tiellä eli siis vahvistamalla tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Näissä talkoissa haluan kristittynä olla mukana.