Piispan puheenvuoro Nuoret ja syrjäytyminen -kiertueella 1.3.2013 Helsingin seurakuntayhtymässä

SYRJÄYTYNEEN VASTAKOHTA TERVETULLEEKSI TOIVOTETTU!

 

Nuori voi riisua naamionsa, kun hän saa

 

OIKEUDEN KASVURAUHAAN JA KESKENERÄISYYTEEN

Aikamme kulttuuri vaatii näkyvyyttä, nopeutta, rohkeutta, suorittamista, keskipisteeksi pääsyä; nuori tarvitsee kuitenkin myös esikuvia, joissa haavoittuvuus, väsymys ja hidas kasvu ovat sallittuja ja myönteisiä ominaisuuksia.

 

OIKEUDEN TYÖHÖN, TYÖYHTEISÖÖN JA TOIMEENTULOON

Aikamme työelämä ei jätä riittävästi tilaa hitaille, ujoille ja oppimisrajoitteisille;

sivistyksemme mitataan kuitenkin myös sillä, onko keskellämme tila ja tervetulotoivotus myös tällaisille.

 

OIKEUDEN KOKEA ITSENSÄ HYVÄKSYTYKSI JA TARPEELLISEKSI

Aikamme asettaa ihanteita, joita kaikki eivät voi saavuttaa ja arvottaa ihmisiä kilpailukyvyn ja taloudellisen tuottavuuden kautta. Liian moni kohtaa viestin, josta välittyy kokemus siitä ”että kukaan ei tarvitse minua mihinkään eikä oikeastaan kukaan kaipaa minua missään”: tästä kokemuksesta alkaa ulkopuoliseksi joutuminen.

Jokaisen ihmisen perusnälkä on tulla nähdyksi kokonaisena ja todellisena, koko elämäntarinansa kanssa. Ihmiskasvun vitamiini on kokemus siitä, että joku kaipaa minua, olen olemassa oikeasti joillekin ja voin sanoa jollekin ”muistatko”.

 

OIKEUDEN ANTEEKSISAAMISEEN JA UUDELLEEN ALOITTAMISEEN

Aikamme lyö leimoja, jotka jäävät kuin tatuointi iholle. Kerran pudotettu saa pudokkaan identiteetin. Kirkon voimaannuttava viesti on jokaiselle siinä, ettei mikään häpeä, moka eikä edes rikos vie ihmisen oikeutta täyteen ihmisarvoon ja anteeksisaamiseen. Jeesuksen toiminta oli ihmisten kutsumista takaisin yhteisöön.

 

OIKEUDEN OMAAN ÄÄNEEN JA HYVÄN TEKEMISEEN

Liian usein puhumme heistä, emmekä heidän kanssaan. Liian usein opetamme heitä, emmekä opi heiltä. Liian usein haluamme tehdä heille hyvää, emmekä tunnista heidän tapojaan tehdä hyvää ja pitää huolta toisistaan.

 

NÄKÖKULMAN MUUTOS: IHMINEN EI OLE KOSKAAN ONGELMA, VAIKKA IHMISELLÄ VOI OLLA ONGELMA!

 
 

Olisiko jo varaa siihen,

että houkuttelemme
toisemme huomaamaan:
 
            erilaiset
            eivät ole vähemmän
            kuin kaltaisemme
 
sallimme muillekin
kuin itsellemme
reilun kohtelun
 
            arvokkuuden ja
            täyden ruokalautasen
 
turvallisuutemme
ei enää tarvitse
valheita, lukkoja

suljettuja seurapiirejä

sivistyneitä sortojärjestelmiä

 
me muunnamme
ennakkoluulot ajatteluksi

kuvitelmat tosiasioiksi

käskyttämisen vuoropuheluksi

silloin sinä kerrot tarinasi

ja kaltaistesi tarinan
 
tietämättömyys kääntyy

sydämelliseksi uteliaisuudeksi

torjunta taipuu
tervetulotoivotukseksi
– leimojen takaa
kurkistaa ihminen
 
 

Runo Irja Askola: Jos olet, ole nyt S. 25-26, Kirjapaja 2006