Piispan pääsiäistervehdys

Pimeyden me tiedämme, mediasta ja lähempääkin. Muistijälkenä meissä myös valo. Tuokio, jolloin turvallisuus selättää pelon, ahdistus avautuu luottamukseen ja vihamielisyys vaihtuu vuorovaikutukseen.

Tätä on pääsiäisen Suuri Kertomus, jota tänäkin vuonna kerrotaan kaikissa maanosissa, sanoin ja saarnoin, sävelin ja kuorojen suurteoksin. Myös virpomavitsoin, pääsiäismunin ja herkullisuuttaan tuoksuvin lammaspaistein.

Siksi kerrotaan, koska meistä on kyse. Pääsiäisen Suuri Kertomus kantaa meitä silloinkin, kun emme ehdi tai jaksa tehdä sille tilaa.

Me olemme mukana tässä Kertomuksessa. Riveillä ja rivien väleissä.   Meissä ja meidän keskellämme valo ja pimeys mittelöivät voimiaan. Väkivaltaa on tuskaisaa tunnistaa ja juuri sitäkin pääsiäinen paljastaa.

Jumala on todellisuudentajuinen: Hän tunnistaa meissä pahaa ja pettymystä, valoa ja hyvyyttä. Todellisuudentajuiselle Jumalalle ihmisen on helppo olla avoinna; totta koko oman kertomuksensa kanssa.

Pääsiäinen on Jumalan kädenojennus ihmiskunnalle. Oleellisen viestintää lähietäisyydeltä.

Pimeys totta. Todempaa valo.

Kärsimys kovaa. Kovimmankin läpäisee armo ja anteeksianto.

Kuolema lopullista. Tuonpuoleisuus kumoaa tämän ja lopullisesti laskeutuneen esiripun läpi avautuu väylä.

Pääsiäiskertomuksessa soivat molli ja duuri. Sisäkkäin ja sylikkäin lohduttomuus ja toivo, hylkääminen ja tervetulotoivotus.

Pääsiäismaisemaan silmukoituu myös Jumalan läsnäolo, mitään vaatimatta. Kaikkemme keskellä Hän kuiskii olemassaolostaan.

Mihin tahansa tilanteeseen pääsiäinen tänä vuonna laskeutuukaan, Suuri Kertomus avaa horisontin armoon, luottamukseen ja lupaukseen porteista, jotka ovat avoinna. Taivasta myöten!

Jumala, siunaa Sinä pääsiäisemme päivät ja yöt. Siunaa olemisemme valot ja varjot. Siunaa kivut, unelmat ja sanomattomat sanat. Siunaa ja anna oleellisen yllättää.

 

Pääsiäistapahtumat löytyvät Raamatusta Johanneksen evankeliumin luvuista 18-21.