Sotilaskotiliiton 90-vuotisjuhla 16.4.2011 Helsingin Messukeskuksessa

Kunnioitetut sotilaskotisisaret,
arvoisat kunniavieraat

Katsoessani teitä, näen edessäni valtavan määrän viisautta, alttiutta ja elämänkokemuksen tuomaa oivallusta. Katsoessani teitä, näen edessäni valtavan määrän sosiaalista pääomaa, joka  kätkee sisäänsä syvää tietoa suomalaisten hyvinvoinnista ja myös sen kipupisteistä. Katsoessani teitä, näen edessäni suomalaisten naisten taitoa toimia yhteisen hyvän eteen ja kykyä tarjota aikaansa ja osaamistaan toisten hyvinvoinnin puolesta. 

Tällaisen näyn edessä on hyvä viivähtää: katsoessani teitä, huomaan sen, että kaikista huolista ja uhkakuvista huolimatta keskuudessamme on paljon hyvää, myönteistä elinvoimaa ja erilaisia turvaverkostoja. Sellaisessa kasvuilmapiirissä epäitsekkyys tekee tilaa yhteisvastuulle, eristäytymisen linnake murtuu lämpimän vuorovaikutuksen voimasta, pelokas arkuus avautuu luottamukselle ja rehvakas pärjääminen rohkenee aitoon kohtaamiseen. Tällaisille arjen ihmeille tulee toteutumisen mahdollisuuksia yhä uudelleen ja uudelleen maamme sotilaskodeissa, koska niiden kasvuilmapiiriä ovat luomassa ja ylläpitämässä yli 6000 sisarta, kukin omalla persoonallaan läsnä ollen, vapaaehtoisesti palvellen, luotettavina ja osaavina.  

Juhlavuotenne luku – 90 vuotta – on merkittävä saavutus, juhlan syy. Liitto on isoäidin iässä: silloin saa katsella itseään arvostaen, saa muistaa olevansa osa merkittävää, yhteisöllistä matkaa, saa havahtua huomaamaan, miten rikas elämänkaari on ollut ja miten monesta on selvinnyt.  90-vuotiaan näkökulmasta avautuu myös levollinen luottamus, kärsivällisyys ja suhteellisuudentaju: nuoren mielessä kaikki on "nyt ja heti" ja "pienikin asia paisuu kiihkeisiin mittasuhteisiin".  Juuri siksi on lohdullista, että liittonne historia tuo varusmiespalvelustaan suorittaville näkökulmaa maamme ja maanpuolustuksen eri vaiheisiin.  Tuo sama historia avaa myös liittonne nuoremmille tai uusimmille jäsenille, eri sukupolvien kerrostumille, tarttumapintaa: liittonne jäsenenä saa liittyä suurempaan kokonaisuuteen, jolla on ollut ja on merkitys maanpuolustuksen lisäksi myös eri ikäluokkien kohtaamisessa.  Teidän liittonne käsien kautta on kulkenut myös suomalaisten sukupolvien koko kirjo ja teidän liittonne silmien alla on nähty se, mikä suomalaisen nuoren mieltä painaa tai mikä häntä elämässä innostaa. Tätä tietopääomaa kutsutaan sosiaaliseksi pääomaksi, jonka haltijoina meillä naisilla – myös teidän liitollanne on – merkittävää osaamista. 

Teidän työnne keskeinen sana on KOTI, silloinkin kun se varuskunnissa kääntyy sotkuksi tai sodeksi. Tuo liittonne nimen keskimmäinen sana – koti – ei liene sattuma. Se kantaa itsessään jotakin ydinkutsumuksestanne. Osaavina naisina olette sitoutuneet vapaaehtoehtoisesti toiminaan varusmiesten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden edistämiseen.  Minkä ulottuvuuden sana KOTI tuo tähän työhönne? Varuskuntaan rakennettu ja teidän emännöimänne koti kantaa mukanaan syväviestejä silloinkin, kun se ulkoisesti näyttää vain reikämunkin ja kahvimukin tarjoamiselta.  

Koti on paikka, jossa saa olla oma itsensä ja jossa ei tarvitse pelätä, suorittaa tai pinnistellä jaksaakseen.

Koti on paikka, jossa tapaa ihmisiä, joiden lähellä viihtyy.

Koti on paikka, jonne menee vapaaehtoisesti.

Koti on paikka, jota muistelee mielellään vuosienkin takaa.

Ajattelen, että näitä kodin elementtejä moni teistä on kokenut liittonne työhön osallistuessaan ja rakentaessaan viihtyvyyttä toisten sisarten kanssa. Ja samoja elementtejä ovat vuosikymmenten ajan varusmiehet kohdanneet. Aavistus kodista, kodinomaisuudesta, huolenpidosta ovat vitamiinia, jonka voimaannuttava vaikutus on ilmeinen; silloinkin kun sitä ei itse tiedosta tai huomaa siitä kiitoksen sanaa lausua. Luulenpa, että teidän liitollenne kuuluvat kiitokset ovat huomattavan ohuita, kalvakoita verrattuna siihen todellisuuteen, mistä kaikesta teille kiitos kuuluisi. Naisten työlle tyypillistä on sen osittainen näkymättömyys: sen koko arvon ja mittavuuden huomaisi vasta sitten, jos se puuttuisi. Juuri siksi olen iloiten kanssanne tässä juhlassa: tämä juhla on kiitoksen symboli miljoonista vapaaehtoisesti annetuista työtunneista, naisten monenlaisesta osaamisesta, kekseliäisyydestäkin sekä siitä asenteesta, että välittäminen ja toisten hyvinvoinnin eteen toimiminen kannattaa aina.

Sotilaskotiliittonne nimikkovirressä tiivistyy koskettavalla tavalla jotakin toimintanne henkisestä viitekehyksestä. Arkinen palvelu saa hienovaraista syvämerkitystä, kun se kytkeytyy virren rukoilevien sanojen myötä myös hengelliseen todellisuuteen ja Jumalan läsnäoloon.

"Kosketa minua, Henki… ja anna elämälle suunta ja tarkoitus." Tämä rukous on kuultu, kun liittonne toiminta on tarjonnut tuhansille naisille eri vuosikymmeninä lisäväriä oman elämän tarkoitukselle. Useinhan tarkoitus löytyy juuri johonkin yhteisöön kuulumalla ja jotakin toisten hyväksi tekemällä.

"Kosketa minua, Henki… ja paina sydämeen luottamus".  Tämäkin rukous on kuultu, kun vaihtuvissa olosuhteissa, muutospaineissa ja ristiriitaisten uutisten keskellä, jaksaa luottaa tulevaisuuteen.  Haluaa olla luottamusta rakentamassa ja ihmisten keskinäistä hyvinvointia edistämässä.  Haluaa edistää rauhaa viholliskuvien sijaan ja avointa vuorovaikutusta kyräilyn sijaan.  Tämä mahdollistuu, kun luottamus laskeutuu sydämiimme ja keskuuteemme.

"Kosketa minua, Henki… osoita paikkani tässä maailmassa".  Tämäkin rukous on kuultu, kun liittonne tarjoaa yhä uusia mahdollisuuksia yhä uusille naisille ottaa paikkansa maanpuolustustyössä. Mutta samalla toimintanne luo tilanteita, joissa yhä uudet varusmiehet voivat kahvin, internetin tai kaverikeskustelujen myötä saada oman paikkansa ja oman elämäntarkoituksensa etsimiselle ravintoa ja rakennuspuita.

"Kosketa minua, Henki… ja aukaise silmäni, että voisin olla ystävä toisille".

Tämä rukous on tuonut teidät yhteen tänne: liittonne toiminnassa moni on löytänyt elinikäisiä ystäviä, joiden puuttuessa elämästä puuttuisi paljon ja joita monia juuri tässä juhlassa tänään kaivaten muistelee. "Olisipa hän jaksanut lähteä vielä tänne tai olisipa hän saanut elää kanssamme vielä tämän juhlapäivän." Tämä rukous ystävyydestä kulkeutuu mukananne myös sotilaskoteihin ja antaa nuorille mallia ja osviittaa yhteistyön, ystävyyden ja välittämisen kulttuurin ilosta ja voimasta.

"Kosketa minua, Henki… ja herätä kiittämään, armosta elämään." Tämä rukous elää voimakkaasti tässä juhlassa tänään.  Kiitoksen sanat ja kiitolliset muistot, monet liikuttavatkin tarinat ovat käsin kosketeltavasti läsnä tässä 90-vuotisjuhlassa.  Näihin kiitoksiin myös itse sydämestäni yhdyn.

Kunnioitetut sotilaskotisisaret,

siunatkoon hyvä Jumala teidän työnne,

siunatkoon hyvä Jumala teidän elämänne,

siunatkoon hyvä Jumala maamme tulevaisuuden.