Rukous parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja puolesta

 

Piispainkokous on käsitellyt rukousta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja puolesta toukokuun 2010 kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti.

Piispainkokous päätti pastoraalisesta ohjeesta 9.2.2011. Ohje on tämän kirjeen liitteenä. Valmistelun esittelyteksti ja myös aiempaa päätösaineistoa löytyy piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen verkkosivuilta.

Kirkolliskokouksen päätöstä on luonnehdittu kompromissiksi, joka on joillekin liikaa ja joillekin liian vähän. Nämä kaksi todellisuutta elävät rinnakkain myös meidän hiippakunnassamme. Tämän ohjeen varassa voimme kuitenkin toimia ja toteuttaa kutsumustamme, erilaisista painotuksistamme huolimatta. Tämä mahdollistuu, koska

–  pappi tai seurakunnan työntekijä, joka haluaa tällaisen rukouksen toteuttaa, voi sen nyt rauhassa tehdä, kirkkomme päätösten valtuuttamana

–  pappi tai seurakunnan työntekijä ei ole velvoitettu tähän rukoukseen

– parisuhteensa rekisteröineet ihmiset voivat pyytää tätä rukousta ja toteuttaa sitä myös läheistensä ollessa läsnä, yhteisöllisesti.

Ohje on haluttu laatia yleiseen muotoon, liikaa yksityiskohtia määrittelemättä. Onhan kyse vapaamuotoisesta ja vapaaehtoisesta tilanteesta, jossa toteutuu papin ja asianosaisten yhteistyö. Kirkolliskokouksen päätöksen oleellisin reunaehto on se, että tilanne ei luo mielikuvaa siitä, että on kyse avioliittoon vihkimisestä tai avioliiton kirkollisesta siunaamisesta.

 Muutama tarkentava näkökulma:

*  Tila on asianosaisten kanssa yhdessä sovittavissa.
*  Kirkon tai seurakunnallisen tilan käyttö on mahdollista kirkkoherran omalla päätöksellä. Ennakoivaa etukäteispäätöstä ei tarvita seurakuntaneuvostolta/ kirkkoneuvostolta. Se tulee tarpeelliseksi vasta sitten, jos kirkkoherran päätös ei tyydytä seurakuntaneuvostoa/kirkkoneuvostoa ja se haluaa käsitellä sitä myös itse. Tällä menettelyllä on haluttu korostaa sitä, että kyse on nyt normaalista seurakunnan toiminnasta.
*  Pappi käyttää rukouksen aikana liturgista vaatetusta, jos asianosaiset yhdessä niin sopivat. Suositeltavaa tämä on silloin, kun rukous tapahtuu kirkossa ja on yhteisöllinen
*  Rukouksen toteuttaminen ei edellytä sitä pyytäneiltä kirkon jäsenyyttä (kyseessä ei ole kirkollinen toimitus).

Toivon ja rukoilen, että tämä uusi ohje antaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille viestin siitä, että kunnioitamme heidän rakkauttaan ja iloitsemme myös heidän läheistensä kanssa heistä. Samalla luotan siihen, että rukouksen vapaaehtoisuus luo turvallisuutta ja työrauhan heille, jotka eivät pidä tällaista rukousta perusteltuna eivätkä halua sellaiseen osallistua. Hiippakunnassamme on tilaa erilaisuudelle, kun se toteutuu erimielisyyden etiikan hengessä, toisiamme ja toistemme erilaisia kutsumuksia ja vakaumuksia kuunnellen.

Jumalan siunausta palvelutehtäväämme toivottaen,

Irja Askola

 

PASTORAALINEN OHJE VAPAAMUOTOISESTA RUKOUKSESTA
PARISUHTEENSA REKISTERÖINEIDEN KANSSA JA HEIDÄN PUOLESTAAN

Piispainkokous on kirkolliskokouksen 10. päivänä marraskuuta 2010 tekemän päätöksen ja siihen liittyvän perustevaliokunnan mietinnön (4/2010) pohjalta antanut seuraavan pastoraalisen ohjeen. Rukous on kristittyjen yhteinen tapa olla ja elää Jumalan kasvojen edessä. Rukouksessa kiitämme saamistamme lahjoista ja pyydämme apua itsellemme tai toisille. Rukous on myös Jumalan kunnioittamista, hänen kaikkivaltiutensa tunnustamista ja pysähtymistä hänen tutkivan ja rakastavan katseensa alle. Jumala itse kehottaa meitä rukoilemaan ja luottamaan hänen apuunsa kaikissa elämän vaiheissa. Pastoraalisen kohtaamisen piiriin voi kuulua myös rukous parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan. Tällaisissa tilanteissa toimitaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

1. Pappi tai muu kirkon työntekijä rukoilee vapaasti tai käyttää harkintansa mukaan olemassa olevaa, kirkon rukousperinteeseen sisältyvää aineistoa. Rukouksessa kiitetään yhdessä Jumalaa elämän lahjoista ja pyydetään Jumalan huolenpitoa ja johdatusta. Samalla pyydetään voimaa kunnioittaa toista ja etsiä Jumalan tahtoa. Rukouksen yhteydessä voidaan lukea Jumalan sanaa. Se voidaan toteuttaa yksityisesti tai yhteisöllisesti siten kuin asianomaiset yhdessä sopivat.

2. Rukoilla voi asianosaisten yhdessä sopimassa paikassa. Kirkkotilan käyttämisestä on säädetty kirkkojärjestyksessä (KJ 9:7; KJ 14:2).

3.  Tällaisessa rukouksessa ei ole kyse avioliittoon rinnastettavan parisuhteen siunaamisesta. Siinä ei käytetä avioliiton vihkimiseen tai sen siunaamiseen kuuluvia erityisiä osia (esimerkiksi kysymykset, lupaukset, sormusten vaihto, puolisoiksi julistaminen, liiton siunaaminen).

4. Kirkon työntekijän pastoraaliseen vastuuseen kuuluu, että hän on valmis asettumaan rinnalle, kuuntelemaan ja tukemaan jokaista ihmistä. Parisuhteensa rekisteröineiden kohtaamisessa rukous perustuu yhteiseen sopimiseen ja kirkon työntekijän vapaaseen harkintaan eikä synnytä uusia virkavelvollisuuksia kirkon työntekijälle tai seurakunnalle. Kirkon työntekijän tulee antaa rukouksesta tilanteen luonteen mukainen kuva ja pitää kiinni häntä sitovista ohjeista.

5.  Piispa vastaa hiippakunnassaan ja kirkkoherra seurakunnassaan tämän ohjeen valvonnasta ja antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita (KL 18:1; KJ 6:34).

Hyväksytty piispainkokouksen istunnossa 9. päivänä helmikuuta 2011
Arkkipiispa Kari Mäkinen
Piispainkokouksen sihteeri Jari Jolkkonen