Piispan aamuhartaus 23.12.2010 radiossa

 

Yksi yö. Yksi yö ja sitten on aatto. Jollekin tuohon sanapariin liittyy luontevasti lisämääre vielä yksi yö ja sitten… innostunut odotus kuplii ja iloisesti latautunut jännitys on käsin kosketeltavaa. Toisen mielessä yksi yö saa liitteekseen stressaantuneen huokaisun enää yksi yö. Ja niin paljon vielä tekemättä, ehtimättä, huolehtimatta, valmistelematta. Joku hyppäisi mieluusti koko laskutoimituksen yli.  Toteaa yksikantaa, että kolmen yön jälkeen koko joulu on joka tapauksessa ohi.  Meni sitten, miten meni. 

Monen mieli keikkuu kiitollisuuden ja kaipauksen, ahdistuksen ja ilon, pettymysten ja täyttymysten vuoristorataa.  Sitä kaikkea mahtuu näihin päiviin ja kaikkia näitä mielentiloja tunnistaa myös joulukertomuksessa. Ensimmäinen joulu ei ollut kiiltokuvamainen, onnistuneiden ihmisten juhlagaala. Ei liioin tarkoin ennalta suunniteltujen vuorosanojen ja edustusetikettien mukaan etenevä. Mutta se oli joulu. Joulu, jossa enkelien viesti " Älkää pelätkö" kiiri ihmisille. Viesti saapui sinne, missä ihmiset arkisesti olivat. Sitä ei tarvinnut etsiä. Ei tarvinnut arvuutella, oliko tuo viesti tarkoitettu ihan oikeasti myös minulle.  Se tuli todesti ja yksiselitteisesti kohti:  "Älä pelkää."  

Jumala, kuule ja katsele meitä joulumaisemiemme kirjavuudessa, me rukoilemme tänä aamuna niiden puolesta, joiden mielen täyttää huoli, kiire ja stressi – enää yksi yö. Ole siunaten läsnä siellä, missä hermot kiristyvät ja itkukaan ei ole kaukana. Lähetä levollista luottamusta sinne, missä suorittamisen paine on kaataa. Anna enkelien viestin " Älä pelkää" läpäistä kiireen sokaisema mieli. Anna armollisuuden laskeutua – itseä ja toisia kohtaa. 

Jumala, kuule ja katsele meitä joulumaisemiemme kirjavuudessa, me rukoilemme tänä aamuna niiden puolesta, joiden mielen täyttää kaipaus – enää yksi yö siihen, jolloin viime vuoden jouluaatto muistuu mieleen ja sydän kertaa sen yksityiskohtia tunti tunnilta. Kaipauksen kipu, joka on tämän joulun seuralainen. 

Ole siunaten läsnä siellä, missä jouluiloon ei yllä ja missä ikävä itkettää. Lähetä levollista luottamusta sinne, missä joulunpyhät jännittävät. Anna enkelien viestin "Älä pelkää" kaikua kaiken taustana, kaikesta huolimatta. Anna armollisuuden laskeutua – itseä ja toisia kohtaan. 

Jumala, kuule ja katsele meitä joulumaisemiemme kirjavuudessa, me rukoilemme tänä aamuna niiden puolesta, joiden mielen täyttää kiitollisuus – enää yksi yö, ja sitten saa herätä onnelliseen aattoaamuun, jollaista ei olisi luullut enää osalleen tulevan. Hämmentynyt, ujostunut ilo siitä, että kaikki kääntyi sittenkin paremmaksi. Ole siunaten läsnä siellä, missä huojentunut, hiljaisesti hyvä mieli täyttää huoneen. Lähetä levollista luottamusta sinne, missä menneen taakat on saanut jättää ja uusi on läsnä. Anna enkelien viestin "Älä pelkää" kaikua kiitollisen mielen keskellä. Anna ilon jatkua ja kantaa juhlapyhien yli arkeen. 

Jumala, kuule ja katsele meitä joulumaisemiemme kirjavuudessa, me rukoilemme tänä aamuna niiden puolesta, joiden mielen täyttää pelko – vielä yksi yö, ja sitten se on, vaikkei haluaisikaan. Rukoilemme heidän puolestaan, jotka tänä vuonna mieluiten peruuttaisivat koko joulun. Heidän puolestaan, jotka vihaavat jo huomista aattoa ja joiden mielentilaa joululaulut eivät ylennä. Ole siunaten läsnä siellä, missä joulu on painajainen. Lähetä levollista luottamusta sinne, missä mieli toivoo kaiken olevan tältä vuodelta jo ohi. Anna enkelien viestin "Älä pelkää" tavoittaa hiukan, edes kaukaa kiirivänä kaikuna. Anna sietämisen ja jaksamisen voimaa.  

Jumala, kuule ja katsele meitä joulumaisemiemme kirjavuudessa,
siunaa jokaisen joulu,
sellaisena kun se tänä vuonna eteemme avautuu.
Siunaa kipumme ja kaipuumme,
ilomme ja onnemme
keskeneräisyytemme,
siunaa sirpaleemmekin.
Siunaa joulumme,
jotta armahdamme itseämme ja toisiamme
ja jaksamme nähdä valon.

Tähän siunaukseen me luotamme ja sen varassa jaksamme.