Piispan saarna 18.5.2014 Askolan seurakunnan 375-vuotisjuhlassa Askolan kirkossa.
 

Minäkin jännitin, myötäjännitin. Istutustöihin en ehtinyt, mutta kylmän keväisen aikana huoli tavoitti minutkin: tunnistin tämän upean, kauniin, koskettavan idean. Mutta entä jos nuo 375 kukkasipulia eivät nousekaan maasta, entä jos ne eivät suostu kukkimaan sinä päivänä, kun Askolan juhlaidea haluaa väriloistonsa, viestinsä, juhlavärityksensä. Huoli tarttui minuunkin, ilo ja jännitys limittäin.

Myötäjännitin sipuleiden kohtaloa. Mietin mitenköhän ne Askolan kukkasipulit jaksavat, tätä huomasin ajattelevani joku ilta ratikkakiskojen kirskuessa kotini edessä? Kevätkelit eivät tainneet olla suotuisia kukkasipuleitten juhlalle? Ensin oli niin lämmintä, että moni kasvi luuli kevään tulleen keskelle talvea. Sitten tuli yllätyskylmyys, vei varhaiset kurkistelijat. Teillä tätä viherpeukolo-osaamista enemmän kuin minulla ja maanviljelyksen syvä asiantuntemus on tämän kunnan historiaa monin tavoin, sukupolvien tarinoissa ja kohtaloissa. Mutta nämä syksyllä istutetut kukkasipulit pitivät minut odottavassa suhteessa teihin kaikkiin pitkin kevättä.

Myötäjännittämiseni kukkien puolesta liittää minut kuulemamme Johanneksen evankeliumin sanoihin. Jeesus uskoo seuraajansa Isänsä huolenpitoon. Hän puhuu luottamuksesta. Opetuslapset ovat kuulleet ja osoittaneet oppineensa tarpeellisen, tosin myös monta kertaa lupaamastaan lipsuneet. Sen lisäksi, ja siitä huolimatta, Jeesus lupaa: minä rukoilen teidän puolestanne. Rukoilee – Hän ei sanele rukouksessaan ehtoja, pyyntöjä eikä varsinkaan käskyjä; hän vaan lupaa rukoilla puolestamme. Minusta se on yksi kauneimmista lupauksista, joita voi saada. Arjessamme, kivuissamme, keskeneräisyydessämme ja kaikenlaisessa huolimaisemassamme Jeesus rukoilee puolestamme. Eikö se olekin ihana viesti – joku, joka ei vaadi, sanele, tekstitä puolestamme, vaan rukoilee, jotenkin hengittää siunausta kaikkeen siihen, mitä olemme nyt ja koko elämäntarinamme kanssa. Jeesus lupaa rukoilla puolestamme; rukoilla ehdoitta. Mitään vaatimatta. Antaa vaan lupauksen siunauksen sateesta. Siunauksesta, jokaiselle annoksensa ja kestokykynsä mukaan.

Rukous on sukua myötäjännittämiselle, myötäelämiselle. Tekstissämme – aikanaan yksi oleellinen viesti pääsiäisen jälkeistä eläville myötäjännittäneille opetuslapsille – on Jeesuksen lupaus rukoilla puolestamme. Huikea lupaus! Sitäkö kuullessa jännitys laukeaa, ja luottamus palaa? Sitäkö kuullessa unohtaa syyllisyyden, kun Jeesuksen anteeksiantamus avaa hyväksymisen armon? Sitäkö kuullessa kellahtaa hetkeksi avaran armon niitylle?   Minua koskettaa ajatus, että Jeesus ei ole tulevaisuudessa toteutuva pelastus, vaan Hän on koko elämäntarinamme kanssa mukana jo nyt, tässä ja kaikessa; Hän lupaa rukoilla puolestamme. Hän ei vieroksu eikä hämmästele todellisuuttamme: Hänelle kukkasipuleita on kaikenlaisia! Jumalan tahto oli tulla Jeesuksena tähän multaiseen maailmaan; Jumalaa se ei pelottanut, eikä Hän tätä todellisuuttamme tuominnut eikä sitä vältellyt; hän oli – ja on – siitä kiinnostunut ja meistä Hän välittää, meistä kaikenlaisista.

Kävikö kuitenkin niin, että nuo teidän Askolan kukkasipulinne pitivät jo saarnan. ennen saarnaa. Muistuttivat luopumaan jännittämisestä ja kalentereitten aikajanasta: kaikenlaiset kukkasipulit – kukintaan kiirehtineet, hitaasti kypsyvät ja nekin, jotka nyt eivät ihan ehtineet tähän juhlapäivään, ovat osa Jeesuksen hyvää tarkoittavan rukouksen piirissä.   Jeesus on luvannut rukoilla puolestamme. Huh! Huikea lupaus. Kuunnellaan sitä hetki hiljaa ollen: Jeesuksen levollinen rukous minun puolestani; mitähän Jeesus mahtaa minulle siunaten rukoussanoissaan toivoa.

Askolan ihmisten istuttamat kukat ovat saarna itsessään. Ne avaavat meille Jumalan näkökulman. Kaikki kukat ovat erivärisiä ja nousevat eri aikaan. Jokaisen olemassa olo on tarpeellista, myös sen kasvin, joka ei ehdi kukkimaan tai joka nousee lumen keskelle tai joka paleltui jo ennen aikaansa. Näitä kukkienne viestejä kannattelette te kaikki nyt. Juuri tässä Jumalan viesti on läsnä: kiitos teille, askolalaiset. Kannan mukanani 375 kukkasipulin viestiä matkassani. Jokaisella paikkansa ja jokaiselle tervetulotoivotuksensa. Antakaa Jumalan tervetulon lohduttaa, voimistaa, toivottaa tervetulleeksi jokaisen Jumalan armon pihapiiriin. Jokaisen omalla tavallaan ja omassa rytmissään. Jeesuksen huikea lupaus kantaa ja kannustaa, ehdoitta ja vaatimuksitta. Saa vaan olla, olla ja aavistella itseksensä sitä, miten hyvältä tuntuu, kun muistaa, että Jeesus rukoilee puolestamme, kanssamme ja kauttamme. Vie ehkä eteenpäin; avaamaan armon portteja ja kaivamaan ojaa oikeudenmukaisuuden purojen virrata.

Jeesus lupaa rukoilla puolestamme: Hänen rukouksensa on aina ihmisen puolella.