Piispan puhe Kuntajohtapäivillä 22.8.2013 Espoon Dipolissa.

Onko inhimillisyydelle tilaa

–    aloitetaan siis inhimillisesti: Runo ”Mitä elämässäsi muuttuisi”

 

Mitä näen edessäni, mitä tunnistan teissä?

–       –   paljon osaamista, mutta myös paljon huolta ja stressiryppyjä

–       –   paljon tehtyä työtä, valmistelun vaivaa, mutta myös ahdistusta keskeneräisistä esityslistoista ja sumuisesta tulevaisuudesta

–       –   paljon voimaa, taitavaa tahtopuhetta ja visioiden hehkua, mutta myös väsymystä, turhautumista ja tukahtunutta pelkoa.

 

Onko inhimillisyydelle tilaa muutoksissa?

 

Teesi 1

Kestäviä muutoksia voi tehdä vain ihmisten kanssa. Ja vain ihmisiä varten.

 

Siksi inhimillisyys on oleellinen osa muutostyöskentelyä. Inhimillisyys on arkista ja yksinkertaista. Ihmiset toivovat ja tarvitsevat tavallisia asioita. Budjettivajeet ja rakennejärjestelyt mahdollistuvat, kun tavallisille toiveille jää tila ja toteutumisen mahdollisuus. Tavallisuus ja yksinkertaiset perustoiveet yhdistävät ihmisiä – päättäjiä ja päätösten kohteita, johtajia ja alaisia, suunnittelijoita ja niiden toteuttajia.

 

                      Runo ”Mie tahtoisin ihan tavallisen työpaikan”

 

Teesi 2

Tunteet ovat osa ihmisyyttä, ne tekevät meistä inhimillisiä.

 

Muutoksissakin tunteet läsnä; ilman niitten voimaa aito kestävä muutos ei toteudu.

Muutos ei toteudu, jos tunteet kielletään tai ne komennetaan komeroon. ”Tehdään tämä nyt pelkällä järjellä” ei toimi! Elämänkaaremme historian ilopilkut ja kipeät saranakohdat tekevät muutoksesta tunnemyrskyisen; jokainen aiemmin koettu hylkääminen, uuden oppimisen ilo tai pakotetuksi joutumisen kokemus, mutta myös tunnejälki selviytymisestä, ovat kaikessa muutoksessa mukana. Eilinen ja huominen sekoittuvat ja silmukoituvat yhteisön ja yksilön tiekartassa. Siksi jokaisessa muutoksessa inhimillisyys on mukana. Torjuttuna se on taakka ja kiellettynä kirous, sallittuna ja avattuna pitkospuut huomiseen.

 

                      Runo ”Temput eivät tueksi tulleet”

Teesi 3

Inhimillisyys tekee tilan myös johtajalle.

 

Inhimillisyyteen kuuluu, että kestää itsessään ja toisissaan keskeneräisyyttä, neuvottomuuttakin. Joskus rohkein vastaus on sanoa ”en tiedä”. Parempi olla rehellinen epäuskossaan, kuin valheellinen uskon varmuudessaan.

 
 

Teesi 4

Inhimillisyys on lähtökohtaisesti myötätuntoista.

 

Jos päätöksien sivulausemotiivi on oman edun, omien optioiden tai tulevaisuuspaikkojen varmistus, joutuu suostumaan sisäsyntyisen ongelmoinnin oireisiin. Inhimillisyys on myös herkkyyttä, sensitiivisyyttä ja eettistä kuulolla oloa. Myötätuntoisuus tuo myös empatian keskellemme, pitkämielisyydenkin.

 

Mitä mahtaisi tapahtua, jos antaisimme anteeksi itsellemme ja toisillemme virheemme ja kyräilymme? Unohtaisimme edes hetkeksi leimatut naamiot ja sovitut asetelmat ja ne suunnitellut puheenvuorotkin – antaisimme toisillemme hetkeksi luvan hengähtää. Kuulla, mitä minulla itselläni on kerrottavaa itselleni. Jokaisella itsessään jotakin luovuttamatonta, jalokiviä, joita kenenkään ei sallisi ryöstää. Muutospaineissa johtajan tehtävä on tiedostaa omat jalokivensä.

 

Vaikeissa muutostilanteissa tämä on johtajan inhimillisyyttä: jos johtaja kadottaa omat jalokivensä, kyynistyy tai kovettuu, muutosjohtajuudelta katoaa inhimillisyys; eli se ainoa voimavara, jonka varassa muutos voi toteutua.

 
 

Teesi 5

Inhimillisyys on myös sanavalintoja ja lauserakenteita.

 

Muutoksen voima ja motivaatio, tai sen vastakohta, kosto ja vastustus rakentuu myös tavastamme käyttää kieltä, joka häkellyttävästi paljastaa oman asenteemme muutokseen. Kuka on ”se” ja ketkä ovat ”meitä, ketkä heitä”, ketkä ovat riveillä kohteina, ketkä subjekteina? Ja ketkä puuttuvat kokonaan? Inhimillisyys on esityslistojen, päätösluettelojen ja tiedotteiden oikolukemista ihmisen silmin. Niitä eivät lue budjettirasite, hoitosuhdevaje eikä syrjäytymistakuu… lukijoina, toteuttajina ja vastuunkantajina ovat vaikkapa Minna, Mikko ja Ulla.

 
 

Teesi 6

Inhimillisyys on kykyämme uskoa hyvään.

 

Sitä on kuitenkin aina enemmän kuin pahuutta – jos me suostumme näkemään sitä. Vaikeissakin tilanteissa, ja juuri niissä, hyvyyden näkeminen ei ole naiiviutta, vaan vastuuta, jossa tulevaisuudelle tehdään tila. Se tila on meidän nyt annettava itsellemme: uusi tarvitsee sellaisen kasvumaan, jossa mennyttä työtä ja aiempien työtovereiden työtä ei halvenneta, vaan juuri heidän työnsä pohjalta haetaan voimaa muutoksiin.

 

                      Runo ”Mitä se on”

 
 
 

IRJA ASKOLAN RUNOT KUNTAJOHTAJAPÄIVILLÄ 22.8.2013

 
Mitä elämässäsi muuttuisi
kuntajohtaja
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi ystävällisesti

                      kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi

                      kyselisit vointiasi

                      täyttäisit toiveitasi

 
Mitä elämässäsi muuttuisi
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi armahtavaisesti
 
kohtelisit itseäsi kuin
kunnioittamaasi ihmistä

                      arvostaisit piirteitäsi

                      hyväksyisit virheitäsi

                      etkä enää motkottaisi

                      huonommuuttasi

                      nalkuttaisi vastaamattomista sähköposteista

                      kertyneistä paperipinoista

                      siivoamattomista komeroista

                      laiminlyödyistä ihmissuhteista

                      lisääntyneistä liikakiloista

 
Mitä tapahtuisi
mitä todella tapahtuisi,
jos alkaisit puhella itsellesi
kuin ystävälle

(Irja Askola)

                                                          (Mikä nainen, S. 15. Irja Askola ja Anja Porio, Kirjapaja 1985)

 

 

 
Mie tahtoisin
ihan tavallisen työpaikan
 
semmosen
missä pomo
on paikalla
kun sitä tarvii
 
työkaverit
ei noki eikä nälvi
 
kysyä uskaltaa
ja apuakin kehtaa pyytää
 
hommansa voi hoitaa
niin hyvin kuin taitaa

                      ja muutkin sen huomaa

 
uuttakin oppii
vaikkei kaikkien kotkotusten
tahtiin hyppisikään
 
semmosen
tavallisen työpaikan
mie tahtoisin

                      ei tarvis töihin tullessa pelätä

                      ja kotiin vois lähteä

                                            hyvillä mielin

 

                      ***
 
 
Temput eivät tueksi tulleet

                      tavalliseen päivään

                      riittävät tavallisen ihmisen taidot

                                            kuuntelee, kun puhutaan

                                            vastaa, kun kysytään

                                            kertoo, jos tietää

                                            auttaa, jos pystyy

 
kuulut gurut eivät meille kelvanneet

loistoluennot eivät luottamusta loihtineet

                      meidänhän on toistemme

                      tueksi tultava

                      kiinnostuttava näkemään

                      mitä työtoveri osaa

                                                                   ja minäkin

                      tehtävä tila

                      kunkin tarjota parastaan

                      leivottava luottamus

                      osaamiselle, oppimiselle

                      jokaisen asiantuntemuksen arvostamiselle

                      varmistettava väylä

                      eilisen osaajien ja huomisen toivojen

                      tavata, toinen toistaan tarvita

 

johtajien juhlapuheet eivät jaksamistamme nostaneet

pikaiset piristysruiskeet eivät taakkaamme keventäneet

 

                      oikeudenmukaisuus on

                      arjen sana, monitavuinen mutta pitkäkestoinen

                      käytävillä ja työmaaruokalassa

                      viikkopalaverissa ja palkkanauhassa

                      ydin näkyy

                      siellä mieli mitataan

 
ei,
ei työnilo ole sattuman oikku

ei liioin arpajaiset, joissa joitakin onnistaa

                      työn ilo on työn takana

                      vaivansa väärtti

                      jokapäiväisen arjen

                      tarkoitus ja tavoite

                      jokaihmisen

                      toive ja tehtävä

                      joka tapauksessa

                      yhä uudelleen todeksi taottava

                      toisillamme testattava

                      – ja tuoreeltaan nautittava!

 
                      ***
 

Sinun tulee kunnioittaa ja rakastaa työtä ja sen

tekijöitä,

jotta menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.

Mitä se on?

Että arvostat itseäsi ja omaa osaamistasi

ja teet samoin myös lähelläsi oleville.
Että luot ilmapiirin,
jossa innostus on mahdollista
nauru tervetullutta eivätkä
kyyneleetkään kiellettyjä.
Että työpaikallasi
oppiminen on ilo, ei uhka
kysyminen on siunaus, ei synti
muistaminen on aarre, ei kahle.
Että työtovereittesi joukossa
erilainen ei ole vääränlainen
vaan myös yksi meikäläinen.
Että rakastat työtäsi

ja heitä, jotka tekevät sen mahdolliseksi

– ja silti muistat
koko olemuksellasi vahvistat
työn nauttiminen
jatkuvana yliannostuksena
on hengenvaarallista ja
tappaa.
 

                             (Irja Askola: Työn tähden – runoja. Työssä jaksamisen ohjelma. www.mol.fi/jaksamisohjelma)